Ruokakuvaus
Ruokakuvaus, tuotekuvaus, ruokastailaus. Näitä olen tehnyt vuosien aikana paljon! En voi väittää etteikö aiemmalla ravintola-alan yrittäjyydellä olisi tähän edes jonkinlainen osuus. Vaikka ruokakuvaukset ei olekaan ravintola-alan kautta kuvioihin tulleet, on alan tuntemus ja kontaktit luoneet mulle vahvan pohjatiedon ja ymmärryksen raaka-aineista, reseptiikan rakentumisesta ja esillepanoista. Kyse ei siis, ainakaan mun kohdalla, ole pelkästä stailaamisesta, vaan monesti olen myös itse kauhan varressa. Isommissa kuvauksissa, mun rooli onkin siis stailaamisessa ja kuvan tuottamisessa ja kuvauksesta vastaa puoliso. Ruokakuvauksessa suunnittelulla ja esivalmisteluilla on tosi iso rooli. Usein kuvauspäivänä tuotetaan jopa 50-70 kuvaa, päivän aikataulu on tiukka ja ilman hyvää suunnittelua siitä ei tulisi mitään. Me kuvataan paljon meillä kotona, ja vaikka studiokeittiö olisi joissain tapauksissa varmasti hyväksi, niin mä kyllä arvostan sitä että tiedän tasan tarkkaan mistä mikäkin kippo ja kuppi ja kauha löytyy. Joten silläkin uhalla, että kotona on kuvauspäivän jälkeen aina ihan hirveä sotku, niin työnteon kannalta kotistudio best.
Vaikka rakastan minimalistista kuvan rakennusta, niin tottakai, silloin kun kuvaa tehdään asiakkaalle, ajatus on ensisijaisesti asiakkaan tarpeissa, tai oikeammin asiakkaan asiakkaan. Hänellehän sitä kuvaa tehdään. Joten vaikka oma kädenjälki näkyy kuvissa varmasti jollain tavalla, niin pitää osata myös nähdä asiakkaan toiveet.
Mutta oi että, haaveilen, että pääsisin toteuttamaan jonkin tosi speciaalin kuvauksen vaikkapa leipomolle tai kahvilalle, joka voisi olla just sellaista omannäköistä minimalistista tyyliä, valolla leikittelyä (marraskuussa, heh). Halukkaat saa ilmoittautua!
Ja pakko ruokakuvauksista puhuttaessa nostaa esiin vielä vähän mun taustaa. Oon tehnyt ravintola-alalla töitä aina, 13-vuotiaasta saakka. Vietin ravintolatyössä käytännössä kaiken vapaa-aikani nuorena. Ja vielä nuorena aikuisenakin. Tiesin kuitenkin jo tuolloin, että en ikinä halua alalle. Ja opiskelinkin ihan muuta ja olin kovaa vauhtia suuntaamassa omalle alalle visuaalisen markkinoinnin tehtäviin. Mutta elämä muutti suunnitelmat ja musta tuli ravintola-alan yrittäjä, jatkaen vanhempien perustamaa yritystä, kesken hoitovapaan, 1-vuotiaan pojan äitinä. Mä vastasin perheyrityksessä ravintolan ja catering-palveluiden myynnistä ja markkinoinnista ja häiden koordinoinnista. Sitä kautta löysin oman tapani kestää sitä maailmaa ja toteuttaa omaa luovuuttani ja visuaalista näkemystä. Ja häistä tulikin mulle moneksi vuodeksi työ. Ravintola-ala on haastava, ja arvostan ihan hirveästi heitä, jotka sitä työtä sydämestään tekevät. Tiedän mitä se pahimmillaan ja parhaimmillaan voi olla. Mulla on edelleen osakkuus parissakin ravintolassa, mutta ei enää oikeastaan minkäänlaista roolia niissä. Vuodet ravintoloissa on kuitenkin opettaneet ihan hirveästi, ja onnekseni niitä oppeja voi tuoda esiin myös nykyisessä roolissa.